Sari Ponkala, laatu- ja kehityspäällikkö | 1.7.2026
Valloxin arvot ohjaavat työtämme
Valloxin arvoja ovat mm. luotettava kumppani sekä toiminnan ja tuotteiden laadukkuus. Näihin mainittuihin arvoihin liittyy oleellisesti, että toimimme vastuullisesti ja eettisesti ja että toimintamme täyttää sekä viranomaisten että asiakkaiden vaatimukset. Lait ja säädökset siis osaltaan ohjaavat toimintaamme.
Jo jokin aika sitten havahduimme siihen, että emme ole saaneet toimitusketjultamme riittävästi tietoa komponenttien mahdollisesti sisältämistä haitallisista aineista (ns. SVHC-aineet). Nämä aineet ovat osa REACH-asetusta ja näiden aineiden ilmoitusvelvollisuus tulee EU:n jätepuitedirektiivistä.
Käytännössä kaikilla toimitusketjun toimittajilla (pois lukien jälleenmyyjät ja yritykset, jotka toimittavat tuotteita suoraan pelkästään kuluttajille) on velvollisuus ilmoittaa ko. tuotteista toimitusketjun seuraavalle portaalle. Niinpä lähdimme selvittämään tavarantoimittajiltamme, sisältyykö tuotteisiimme komponentteja, joissa olisi kyseisiä aineita sellaisia määriä, että ilmoitusvelvollisuus ylittyy.
Mutkia matkassa
Lähtötietojen kerääminen osoittautui melko haastavaksi, koska direktiiviä tulkitaan vähän eri tavoin. Suomessa valvovan viranomaisen ohjeistus poikkeaa jonkin verran Euroopan kemikaaliviraston tulkinnasta. Monessa kohdassa olimme puun ja kuoren välissä; tukenamme ohjaava direktiivi ja vastapuolella sen tulkinta ja oma ajatus siitä, että tuplatyötä pitäisi pystyä välttämään niin pitkälle kuin mahdollista. Meitä ilmoitusvelvollisuus koskee joka tapauksessa, mutta ilman tavarantoimittajilta saatavia tietoja meillä ei ole riittävästi tietoa ilmoitusten tekemiseen. Eli apuja tarvitsemme tavalla tai toisella.
Haasteena tässä kaikessa on myös > 0,1 painoprosentin käsite. Tämä painoprosentti koskee pienintä mahdollista yksikköä. Eli jos tuotteemme, joka painaa esim. 50 kg, sisältää piirilevyn, jossa on pieni esim. 1 g painoinen komponentti, joka sisältää yli 0,1 p-% haitallista ainetta, komponenttivalmistaja on velvollinen ilmoittamaan tästä aineesta. Koska komponentti menee piirilevylle, piirilevyn valmistaja on velvollinen ilmoittamaan, että tuotekokonaisuus sisältää kyseistä haitallista ainetta. Sitten kun tämä muutaman sadan gramman painoinen piirilevy asennetaan Valloxin tuotteeseen, meidän pitää ilmoittaa, että kyseisen tuotteen piirilevyn yhdessä osassa tuo painoprosentti ylittyy. Käytännössä tuossa 50 kg:n tuotteessa kyseistä haitallista ainetta on tässä tapauksessa promillen tuhannesosia tuotteen painosta (noin 0,02 ppm). Tärkeä tieto, ilmeisestikin.
No, monenlaisista haasteista huolimatta olemme lopulta saaneet kerättyä tietoja tuotteissamme olevista SVHC-aineista. Täydellinen lista tuskin on, mutta uskoakseni selkeimmät materiaalit on käyty läpi. Nämä komponenttikohtaiset tiedot on meillä sitten kohdistettu lopputuotteisiin. Kerätyt tiedot on kirjattu määrätyssä IUCLID-formaatissa Euroopan kemikaaliviraston tietokantaan. Tuon formaatin pohjalta tiedoista on luotu tuotekohtaiset tietopaketit, dossierit, jotka toimivat perustana SCIP-ilmoituksille. Julkaistut ilmoitukset löytyvät Euroopan kemikaaliviraston sivustolta: SCIP-Database – ECHA. Tällä hetkellä kemikaaliviraston päässä on jonkin verran viiveitä ja siksi osa meidän jo kesällä 2025 lähettämistämme ilmoituksista on edelleen julkaisematta.
Kokonaisuudessaan prosessi tiedonkeruusta valmiiseen ilmoitukseen oli todella pitkä ja polveileva ja varmasti yksi tuskastuttavimmista, mitä olen työurallani päässyt tekemään. Tietoa aiheeseen liittyen on toki tullut matkan varrella rutkasti lisää, mutta tavarantoimittajien suosioon ei tämän aiheen kanssa pääse.
Miksi tätä tehdään?
Euroopan kemikaaliviraston mukaan SCIP-tietokannan ”tiedoista on hyötyä jätealan toimijoille erityistä huolta aiheuttavien esineiden lajittelussa ja kierrätyksessä. Tiedot auttavat myös kuluttajia tekemään tietoon perustuvia valintoja ja pohtimaan, mikä on paras tapa käyttää tällaisia esineitä ja hävittää ne. Yleensä ottaen tietokannan tulisi edistää esineisiin sisältyvien huolta aiheuttavien aineiden asteittaista korvaamista ja turvallisempien vaihtoehtojen kehittämistä.”
Olen siis siinä uskossa, että kun tuotteemme joskus 30 vuoden päästä päätyy hävitettäväksi, jätteidenkäsittelyssä ollaan niin pitkällä, että SCIP-tietoa oikeasti pystytään siellä hyödyntämään. Voi toki olla, että tiedoista on jo nyt hyötyä jossakin. Ehkä. En tiedä. Mutta jos näin on, olisin siitä tiedosta todella kiitollinen. Se lisäisi motivaatiota huomattavasti.
Mitä saatiin aikaan?
Kun lähdetään nollasta liikkeelle ja yritetään samalla kouluttaa toimitusketjun toimijoita tähän toimintaan, joudutaan toteamaan, että priimaa ei tule, vaikka kuinka yritetään ja täydellisyyteen pyritään. Valtavan tietomassan hallinnointi ilman asianmukaisia työkaluja ja ”vain lainsäädännön pakosta” syö motivaatiota ja aiheuttaa lievää turhautumista. Tieto, joka on viety järjestelmään viime kesänä, oli ajan tasalla silloin. Nyt tilanne voi olla jo toinen, vaikka SCIP-ilmoitusten pitäisi muuttua samassa aikataussa tuotemuutosten kanssa.
Samaan aikaan tiedostamme, että monet muut yritykset eivät ole tätä lakisääteistä vaatimusta syystä tai toisesta noudattaneet. Kun vielä hallinnoimme tätä valtavaa tietomassaa – ainakin toistaiseksi – ilman asianmukaisia työkaluja, on ehkä ihan aiheellista kysyä, voisimmeko kuitenkin kohdentaa resurssejamme tarpeellisempiin asioihin. Ymmärrän kyllä, että raportointivelvollisuus ja toisaalta ympäristövaikutusten pienentäminen ovat eri asioita, mutta tällainen aineiden ppm-tason raportointi tuntuu lievästi turhalta, kun samalla käytämme tuotannossa satoja tonneja ohutlevyä vuosittain. Jos saamme teräksen määrää vähennettyä tai pystymme hyödyntämään ympäristöystävällisempiä materiaalivaihtoehtoja, sillä on ympäristön kannalta oikeasti myös vaikutusta.