Ali Aaltonen, koulutuspäällikkö
Passiivisen aurinkoenergian hyödyntäminen keksitään aika ajoin uudelleen, mutta yhtä usein fysiikan lait ja rakennussuunnittelun vaikutus niin lämmityksen kuin jäähdytyksenkin tarpeeseen myös unohdetaan.
Ilmanvaihtokoneen tehtävä on vaihtaa ilmaa. Odotukset ovat joskus paljon moninaisemmat, jopa mahdottomat. Joidenkin mielestä ilmanvaihtokoneen pitäisi lisäksi lämmittää ja jäähdyttää asunto, huolehtia takan palamisilmasta, jakaa saunan ja uunin lämpö koko taloon ja mielellään kumota auringon, tuulen ja lämpötilaerojen vaikutukset sisäilmastoon.
Lueskelin vuoden pimeimpinä päivinä Janne Käpylehdon kirjaa Auringosta sähköt. Mielenkiintoisin osuus minusta oli Risto Isomäen kirjoittama kappale Aurinkoenergian pitkä historia. Sitä tässä blogissani lainailen. Minusta jokaisen arkkitehdin ja talosuunnittelijan pitäisi lukea se, eikä se tekisi pahaa talotekniikka-alan ammattilaisillekaan. Aurinkoenergiaa kannattaa hyödyntää, mutta sen haitat pitää myös osata poistaa.
Aktiivisia aurinkokeräimiä käytettiin veden lämmittämiseen jo 1800-luvulla korvaamaan kalliita fossiilisia polttoaineita. Nykyään fossiilisista energianlähteistä halutaan päästä eroon muistakin syistä. Aurinko- tai tuulienergian hyödyntäminen aktiivisesti on nykyään suorastaan muodikasta ja usein alkuinvestoinneista huolimatta kustannustehokasta.
Passiivisen aurinkoenergian historia on paljon vanhempi eikä sen eduista nauttiminen vaadi välttämättä lainkaan perustamiskustannuksia. Oikein suunnitellussa rakennuksessa koko talotekniikka pääsee helpommalla, käyttökulut ovat pienemmät ja asukkaat tyytyväisempiä.
Kiinassa hyödynnettiin jo 6000 vuotta sitten passiivista aurinkoenergiaa rakennusten lämmitykseen siten, etteivät ne kuitenkaan lämmenneet kesällä liikaa. Suuret ikkunat – varsinainen ikkunalasihan keksittiin tosin vasta keskiajalla – sijoitettiin eteläseinälle niin, että aurinko paistoi talvella sisälle, mutta pitkät räystäät varjostivat niitä kesällä. Idän- ja lännenpuoleiset ikkunat pidettiin vähäisinä ja pieninä.
Yhdysvaltojen pohjoisosissa ja Kanadassa rakennettiin eteläseinästä aikanaan korkeampi kuin pohjoisenpuoleinen seinä, jotta voitiin maksimoida auringon lämmittävä vaikutus ja minimoida hyytävän pohjoistuulen vaikutus.
Suomessa oli vielä 1900-luvun alussa tapana suunnitella talot ilmansuuntien mukaan ja lisäksi käytettiin kuisteja tai muita tuulensuojia. Jokin aika sitten luin lehdestä artikkelin, jossa sisustussuunnittelija neuvoi, miten ”turhasta” tuulikaapista voi tehdä hyödyllistä tilaa. Eipä kukaan ollut tälle suunnittelijalle kai kertonut, että kun talvella se ainoa ulko-ovi avataan, niin lähes koko asunnon ilmatilavuus voi vaihtua hetkessä kylmään pakkasilmaan.
Nykyään auringon lämmitysteho tulee valitettavan monelle yllätyksenä. Kun uudessa ”akvaariotalossa” asuva valittaa auringon aiheuttamasta kuumuudesta, minulla on joskus tapana kysyä, että eikö kukaan todellakaan talon suunnitteluvaiheessa vihjannut, että aurinko voi paistaa suurista ikkunoista sisälle. Yleensä ei ole.
Tässä taitaa tulla myös kaupallisuus mukaan. Taloihin myydään kyllä mieluusti mitä erilaisempia lämmitys- ja viilennysjärjestelmiä, koska niistä saa rahaa. Ikkunasta sen sijaan saa ihan saman rahan, on se sitten oikein tai väärin sijoitettu. Toisaalta niihin virheellisesti sijoitettuihin ikkunoihin voi jopa myydä lisärahalla vaikkapa erilaisia auringonsuojakalvoja.
Ilmanvaihtojärjestelmiin voi integroida erilaisia viilennysratkaisuja, mutta eivät ne korjaa itse rakennuksen suunnitteluvirheitä. Suunnitteluvaiheessa rakennuksesta pitäisikin tehdä kesäajan lämpötilasimulointi, ennen kuin aletaan mitoittamaan viilennystä ja vertailemaan eri tapoja toteuttaa se. Oikeiden lähtötietojen puuttuessa ilmanvaihtokoneen pienen ilmavirran viilentävä vaikutus voi tuottaa pahan pettymyksen. Hyvä nyrkkisääntö kuitenkin on: mikäli aurinko paistaa taloon kesällä esteettä, ilmanvaihdon kautta toteutettu viilennys ei todennäköisesti riitä. Mikäli auringonsuojaus on tehty hyvin, se voi riittääkin. Ilmanvaihtokoneeseen liitetyn kanavapatterin lisäetuna on ulkoa tulevan ilman kuivatus, mikä saa sisäilman tuntumaan helteillä miellyttävämmältä, vaikkei lämpötila paljoa laskekaan.
Rakennus- ja talotekniikka-alan ammattilaisten yhteistyö on tässäkin avain parempaan asumisviihtyvyyteen ja pienempiin käyttökustannuksiin, vaikkei se talon E-luvussa näykään.
Risto Isomäki kiteyttää asian hienosti: ”Vaikka aurinkoarkkitehtuuri nousi aika ajoin monissa maissa jopa hallitsevaan asemaan, ihmiset ja hallitukset ovat yhä uudelleen unohtaneet sen periaatteet vallankumousten, suurien sotien tai muiden suurten mullistusten tai nopean muutoksen kausien aikana. Uusien arkkitehtuurisukupolvien on tästä syystä täytynyt löytää ja keksiä samat periaatteet vuosisatojen varrella yhä uudelleen.”