Ali Aaltonen, koulutuspäällikkö | 16.10.2023
Monen mielestä kuluva syksy on ollut todella kostea. Pyykit eivät kuivu, puurakenteet turpoavat ja näkkileipä kaapissa muuttuu sitkeäksi.
Ei se ole ollut pelkkää tunnetta. Syyskuu oli Suomessa mittaushistorian lämpimin, joten se loi edellytykset poikkeuksellisen kosteille olosuhteille. Helsingin Sanomissa (HS 8.10.2023) isännöitsijät kertoivat kosteuden tuomista ongelmista jopa sellaisissa kohteissa, joissa ei varsinaista vesivahinkoa ole ollut. Isännöitsijät korostivat ilmanvaihdon tarpeellisuutta myös syksyllä.
Kosteasta sisäilmasta syytetään usein ilmanvaihtoa. Ilmanvaihto haluttaisiin jopa sammuttaa, ettei se tuo lisää märkää ilmaa sisälle. Vaikka ulkona tihuttaa syksyiseen tapaan vettä ja ulkoilman suhteellinen kosteusprosentti hipoo sataa, ilmanvaihdon tehostaminen alentaa silloinkin sisäilman kosteuspitoisuutta.
Mitä tarkoittaa suhteellinen kosteus?
Tuo suhteellinen kosteus on vähän kinkkinen käsite. Yksinkertaisesti se tarkoittaa prosenttilukua, joka ilmaisee, kuinka paljon ilmassa on vesihöyryä siihen nähden, mitä kyseisessä lämpötilassa voi enimmillään olla. Vaikeammaksi asian tekee se, että mitä lämpimämpää ilma on, sitä enemmän siihen voi kosteutta sitoutua.
Otetaan esimerkki: Sisäilman lämpötila on 21°C ja suhteellinen kosteus on 50 %. Silloin kuutiometrissä ilmaa on 9,2 g vettä. Kun ulkoilman lämpötila tyypillisessä syyssäässä on +5°C ja sen suhteellinen kosteus on 90 %, niin kuutiometrissä ilmaa on 6,1 g vettä. Ulkoilma on siis todellisuudessa kuivempaa kuin sisäilma, joten poistuvan ilman mukana poistuu enemmän vettä kuin ulkoilman mukana tulee. Ilmanvaihto tai tuuletus alentaa sisäilman kosteutta.
Sama asia käännettynä toisinpäin: kun ulkoa tuotava ilma (+5°C, 90 %RH) lämpiää 21 asteeseen, niin sen suhteellinen kosteus laskee 32 prosenttiin. Sillä ei ole merkitystä, lämmitetäänkö ulkoa tuleva ilma lämmöntalteenottokennossa, jälkilämmitysvastuksella tai talon lämmitysjärjestelmällä. Itse asiassa sama lopputulos saadaan, vaikka ulkoa otetaan ilmaa umpinaiseen astiaan ja se tuodaan sisälle lämpiämään. Lämmetessään umpinaisen astian sisältämä vesimäärä ei muutu, mutta suhteellinen kosteus laskee.
Jos haluaa pohtia erilaisia olosuhteita, mutta ei halua tihruta suhteellisen kosteuden muutoksia ja kastepisteitä Mollierin diagrammista, internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy monia helppokäyttöisiä ilmaisia kosteuslaskureita.
Valloxin oppiva kosteusohjaus mukautuu vuodenaikojen vaihteluun
Kostea ja lämmin syksy tuntui minunkin talossani. Syyskuun alussa peruskosteustaso oli jopa 60 %. Lokakuun yöpakkasten alkaessa peruskosteustaso laski reilusti alle 40 prosentin, vaikka ulkoilman suhteellinen kosteus oli silloinkin lähellä sataa.
MyVallox-ilmanvaihtokone kerää poistoilman kosteushistoriaa ja asettaa tehostuksen käynnistävän kosteustason aina automaattisesti oikeaksi. Karkeasti yksinkertaistaen ilmanvaihtokone pyrkii palauttamaan suihkun jälkeisen kosteustason suihkua edeltävälle tasolle.
MyVallox-ilmanvaihtokoneet eivät vaihtele puhallinnopeutta edestakaisin esim. kotona- ja tehostustilojen välillä, vaan puhallinnopeus muuttuu sitä mukaa, kun kosteus- tai hiilidioksiditasot muuttuvat.
Näin syksyllä suihkun jälkeinen ilmanvaihto pienenee luonnollisesti hitaammin kuin talvella, koska kosteamman ulkoilman kuivattava vaikutus on pienempi. Ilmanvaihtokoneen palautuminen normaalinopeudelle kestää silloin pidempään. Talvipakkasilla ilmanvaihto taas kuivattaa märkätilat nopeammin ja ilmanvaihto siten pieneneekin nopeammin. 20-asteiseen pakkasilmaan ei edes teoriassa voi sitoutua vettä yli yhtä grammaa kuutiometriä kohden.
Anna kosteusohjauksen tehdä työnsä
Kosteusohjaus kannattaa antaa olla ilmanvaihtokoneessa aina päällä, vaikka pitkät tehostusajat syksyllä saattavatkin ihmetyttää. Fysiikan lakeja ei edes ilmanvaihtolaitevalmistaja kykene kumoamaan. Kun kosteustason asetus on automaattinen, ei mitään arvoja tarvitse muutella vuodenaikojen mukaan. Kukaan ei tietysti kiellä pitämästä ilmanvaihtoa näin syksyllä suuremmalla nopeudella siihen saakka, kunnes lämmityskausi alkaa. Silloin vasta rakennukset alkavat oikeasti kuivua.
Ennätyslämmin syyskuu oli taas yksi muistutus muuttuvista olosuhteista. Oletan, että rakennusfysiikan ammattilaiset joutuvat jatkossa yhä enemmän huomioimaan loppukesän ja syksyn korkeita kosteuspitoisuuksia. Ei pilata heidän ponnistuksiaan pienentämällä ilmanvaihtoa vain siksi, että ulkona sataa.